Niin kutsuttu elämä – Annikan sarjisblogi

Törmäsin tähän Iitan blogissa, joten piti tehdä perässä:

Halusin jäljitellä Connorin ”kaikki haisee pahalle”-jurotusilmettä. Päivitän isommin lähiaikoina, I promise! Olen taas Oulussa, joten pystyn jopa skannaamaan. Muistaakseni törmäsin tähän myös joskus viime kesänä, mutta silloin rikoin käskyä enkä jaksanut piirtää :–D (silloin olisin päässyt piirtämään itteni Eziona, koska pelasin Assassin’s Creed Revelationsia, mutta sattui sitten assassiini nytkin).

Olen nyt skannerittomana Torniossa, joten sain viimeinkin aikaiseksi siirtää tänne merkintöjä vanhasta Vuodatus-blogista. Alunperin tarkoituksenani oli korjata kadonneet tiedostot vanhaan blogiin, mutta toisaalta en enää luota siihen, että ne säilyisivät Vuodatuksessa, joten päätin lisätä ne tänne. Tällä hetkellä jaksoin lisätä merkinnät vuosilta 2008 ja 2009, loput tulevat varmaan aikanaan.

Lukemaan vanhoja merkintöjä >>

Osaisiko kukaan fiksumpi muuten neuvoa, miten sivuihin saisi kommentointimahdollisuuden? :c Nyt noita ei voi kommentoida. Yrmph, WordPress on niin sekava.

Anteeksi tuhannesti päivitysvälistä, kaikki koulujutut vain kasaantuivat joulukuulle! Piirsin tämän merkinnän sinisellä Stabilolla, joten en tiedä toimiiko oikein mustavalkoisena ja junassa piirrettynä merkintänä tämä tuppaa olemaan aika ruma. MUTTA käytin tähän sentään 14 sivua luonnosvihostani, joten ompahan edes pitkä jos ei muuta.

Olen sosiaalinen tiettyyn pisteeseen asti, mutta en oikeasti jaksa sosialisoitua kenenkään kanssa yhdeksää tuntia, varsinkaan jonkun randomin kanssa silloin kun haluaisin vain keskittyä nolifettämään yksinäni. Lyhyemmillä matkoilla on joskus ihan kivaakin rupatella. Helsingin reissusta tulee varmaan enemmän juttua jos ehdin joskus piirtää.

En tykkää olla kameran eessä enkä tuijottaa pärstääni sadasta miljoonasta lähikuvasta, joissa mulla on jokin sietämätön ilme D: Ihan epäinhimillinen tapa toteuttaa valokuvauskurssi, tätäkään kirjoittaessa me ei olla vielä tehty muuta kuin kuvattu luokkalaisiamme eestä ja takaa ja sivusta ja nenäreiästä.

Selvennykseksi: Silloin kun vielä ite poltin, niin kellään ei ollut mitään ongelmaa jättää juomia portsarille, joten minua kiukuttaa, että nyt yhtäkkiä minun tehtäväni on vahtia niitä koko ilta >:( Tietysti vahdin kaverin juomaa, jos sen pitää mennä esim. vessaan, mutta ei kenenkään ole pakko rampata tupakalla puolen tunnin välein ja olettaa automaattisesti, että minua kiinnostaa koko ajan istua yksin niitä kyttäämässä.

Ihan aluksi tosi suuri kiitos kaikille, jotka vastasitte edelliseen merkintään, kiva tietää nyt vähän paremmin keitä täällä käy :3

Tein myös pikaisen onnittelukortin (joo, en oo ikinä ennen tainnu piirtää vauvaa, siksi se on vain käärö :—D):

Teen oikean päivityksen jos selviän hengissä tästä kouluviikosta.

Meni vain kaksi kuukautta, että raaskin ostaa kaksi tussia. Pahoittelen laatua, tein tätä aika tunnekuohuissa.

Matkustaminen kipeänä on muuten kuolemaa lähentelevä kokemus, mutta onneksi ei ollut sen pitempi matka.

Yritin oikeasti ottaa mallia Innistä kun piirsin tuota viimeistä ruutua, mutta ei onnistunut :’3 Inni on myös oikeasti todella solakka ja lyhytkarvainen husky, se näyttää liian pulskalta piirroksessani. Aloitin joskus kesällä esittelymerkinnän Innistä, pitänee tehdä se valmiiksi.

Tykkääjät tykkää, itelleni tuosta tulee vaan kylmiä väreitä – eikä hyvässä mielessä. Jostain syystä sarjakuvablogit.com ei näytä videota, vaikka yritin sitä tähän upottaa, joten tässä linkki Muumibiisiin.

Kovasti jäi harmittamaan, ettei keikalla saanut valokuvata: