Niin kutsuttu elämä – Annikan sarjisblogi

Ei sarjakuvaa tänään (tämän lauseen jälkeen varmaan 3/4 kävijöistä poistui sivulta), mutta minulla on yksi merkintä tekeillä, joten tässä hetkellisesti skannerittomana ajattelin vain postata täytteeksi kortteja, joita olen väkertänyt muutamien kuukausien aikana kavereille ja sukulaisille.

Nälkäpeli-kortti kaksoissiskolleni Marikalle 29.9, kun tämä (me) täytti 22 vuotta. Hirveässä kiireessä väänsin tämän parin koulutehtävän lomassa kuolleilla tusseilla ja sen se on vähän näköinen.

Entinen ammattikoulun luokkalaiseni Hanne tuli juhannukseksi Suomeen viettämään synttäreitään (hän asuu nykyään Saksassa), joten suuntasimme Kokkolaan juhlimaan ja tein Hannelle kortin. Senkin edeltävänä iltana kiireessä :–D En osaa tehdä mitään ajoissa.

Synttärikortti 76-vuotiaalle setäni vaimolle Maijalle toukokuussa, joka on aina ollut minulle kuin mummo. Hän tykkää kissastani Casperista yli kaiken, joten siksi Casper-kortti. Noita pieniä rusetteja ostin joskus kirjakaupasta ja olen niin tahtonut lätkiä niitä johonkin, joten tähän korttiin sain sellaisen vihdoinkin ängettyä :D

Ah voih, Ennin ja Karen tuparikorttia elokuussa tehdessä huomasin vesivärejeni ja puuvärejeni olevan Oulussa, kun itse olin vielä Torniossa. Hädässä sitten tuhersin tätä siskontyttöni jämäväreillä, joita onnistuin haalimaan ympäri kämppää kuutisen kappaletta. Olisi ollut fiksumpaa jättää tämä vaikka värittämättä, mutta enpä ajatellut ihan loppuun asti :’D Ei-torniolaisille selityksenä, että Aarnintietä pidetään pahamaineisena seutuna, josta hörähdellään kuluneita ”ai muutit Aarnintielle, saitko luotiliivit kaupan päälle?”-sutkautuksia. Ei se oikeasti ole niin paha paikka, kaksi siskoani on mm. asunut siellä.

BBC Sherlock-kortti synttäreitään 4.10. juhlineelle Ainolle, joskin tyylikkäästi useamman päivän myöhässä. Teksti on lainausta sarjan ensimmäisestä jaksosta ja tahdoin piirtää kuvan nikotiinilaastarikohtauksesta, sillä a) se on hauska kohtaus ja b) Aino taistelee tupakoinnin lopettamisen ja polttamisen välimaastossa, joten ajattelin, että tämä kortti voisi joko kannustaa pysymään savuttomana tai vaihtoehtoisesti syyllistää ”älä polta, sillä Sherlockaan ei tee niin” -asenteella.

Alkuvuodesta tehty Pokemonkortti siskontytölleni Cessulle, joka täytti 13 vuotta. Tiedän, että vesipoksu häviää sähkölle samantien, mutta pointtina olikin käyttää Cessun lempipokemonia Raichua ja omaa lemppariani Vaporeonia, joten jätin tuollaiset olennaiset kohdat huomioimatta. Käytin tässä myös vähän enemmän klisee animetyyliä ihan vain huvikseni.

Muutamasta kortista minulla ei ole kuvaa, sillä onnistuin tuhoamaan toukokuun lopussa tehtyjen valmistujaiskorttien tiedostot. Ne olivat alkuperäisellä skannaustiedostonimellä Teemun koneella, sitten skannasin jotain muuta vaihtamatta niiden nimeä ja uudet skannit korvasivat vanhat tiedostot :c No can do.

Ensimmäinen vaihtoehto on tosin usein seurausta toisesta vaihtoehdosta.

En ole vieläkään saanut hankittua uusia tusseja ja sen sijaan, että tekisin yhtä tärkeää esseetä, katsoin paremmaksi ikuistaa tämän pari kuukautta venyneen jutun:

Marika sanoi eilen puhelimessa, että annan siitä kuulemma blogissani tosi retardin kuvan. Tämä merkintä tukekoon sitä väitettä.

En tiedä miksi skannerini jätti sivujen ylänurkat tummiksi, mutten kerkeä (jaksa) skannata uudestaan. Tusseja ei edelleenkään ole.

Kyllä mie onneks sain kuitenkin lopulta kavereita, orastavasta Nälkäpeli-addiktiostani huolimatta.

(Olin käynyt asunnollani vain kaksi kertaa aikaisemmin ja silloinkin autolla, enkä edes itse ajanut).

Rakastan yksiötäni, mutta vuokran ja veden jälkeen mulle jää omaan ja kissani ruokaan sekä sähköön käytettäväksi vähän alle 100 euroa kuussa. Onneks netti sentään kuuluu vuokraan. Soluun en voinut muuttaa, koska sinne en olisi saanut ottaa kissaa mukaan. Plus Marikan solukokemusten jälkeen solu oli mulle sellainen viimeinen vaihtoehto – syön mieluummin pahvia pimeässä yksiössä, kuin jaan kämppäni tuntemattomien kanssa. Mutta kyllä tämä tästä, ajattelen niitä Afrikan nälkälapsia kun itse vingun kun en saa enempää ilmaista rahaa valtiolta ja menen nurkkaan häpeämään.

Muutoin Oulu miellyttää ja kyllä se Teemukin tänne vielä joskus saadaan.

Sori tämä päivitysväli, olin reissussa ja oli muutto. Skannerini on vielä laatikossa, joten postaan vain tämän rupuisen merkinnän kesältä, joka löytyi koneeltani ja jota en ole vielä postannut:

Äiti aiheuttaa meidän perheessä muutenkin välillä kulttuurishokkeja, koska se on kotoisin maalta ja Itä-Suomesta.

Nämä ensimmäiset sivut sain skannattua omalla skannerillani, mutta vein sen muutossa Ouluun, joten viimeiset kolme sivua on skannattu Teemun skannerilla, siksi jälki on vähän himmeämpää, toivon että niistä saa silti selvää kirkkaammillakin näytöillä.

!Seuraava osio sisältää spoilereita Unchartedia pelaamattomille!

Tämän tein joskus viime talvena, kun Maj ja Aino olivat käymässä Helsingistä, se oli vain unohtunut luonnosvihkon uumeniin. Halusin värittää sen ihan vain Maijun pinkkien hiusten vuoksi.

Ja sitten taas Marikaa:

Lisäksi koska Marika aina kitisi, että unohdin piirtää jonkin sen lävistyksen tai tatskan, niin tein itelleni muistiinpanot sen tatuoinneista ja lävistyksistä:

Jälki on vähän juosten kustua, sillä ensimmäiset sivut piirsin odotellessani Ingaa jonkin monisteen taakse, lyikkärisivut taas on skannattu Teemun huonolla skannerilla ja viimiset sivut on muuten vaan kiireessä väsättyjä :D

Oikeasti Torniosta ei mene Ouluun kuin vähän vajaa kaksi tuntia, mutta kun kävin yliopiston pääsykokeissa Oulussa, niin lähdettiin ajamaan kuuden aikaan, koska pitää ottaa huomioon tuota väliä kulkeva hidas rekkaliikenne ja esim. kerran siellä oli tie poikki juuri ennen Oulua. Ja sekin jos eksyy paikan päällä, mulla on lennokin suuntavaisto.

Yliopistolle oon varasijalla, mutta tuonne journalismiin halusinkin enemmän.