Niin kutsuttu elämä – Annikan sarjisblogi

Olen nyt skannerittomana Torniossa, joten sain viimeinkin aikaiseksi siirtää tänne merkintöjä vanhasta Vuodatus-blogista. Alunperin tarkoituksenani oli korjata kadonneet tiedostot vanhaan blogiin, mutta toisaalta en enää luota siihen, että ne säilyisivät Vuodatuksessa, joten päätin lisätä ne tänne. Tällä hetkellä jaksoin lisätä merkinnät vuosilta 2008 ja 2009, loput tulevat varmaan aikanaan.

Lukemaan vanhoja merkintöjä >>

Osaisiko kukaan fiksumpi muuten neuvoa, miten sivuihin saisi kommentointimahdollisuuden? :c Nyt noita ei voi kommentoida. Yrmph, WordPress on niin sekava.

En tykkää olla kameran eessä enkä tuijottaa pärstääni sadasta miljoonasta lähikuvasta, joissa mulla on jokin sietämätön ilme D: Ihan epäinhimillinen tapa toteuttaa valokuvauskurssi, tätäkään kirjoittaessa me ei olla vielä tehty muuta kuin kuvattu luokkalaisiamme eestä ja takaa ja sivusta ja nenäreiästä.

Selvennykseksi: Silloin kun vielä ite poltin, niin kellään ei ollut mitään ongelmaa jättää juomia portsarille, joten minua kiukuttaa, että nyt yhtäkkiä minun tehtäväni on vahtia niitä koko ilta >:( Tietysti vahdin kaverin juomaa, jos sen pitää mennä esim. vessaan, mutta ei kenenkään ole pakko rampata tupakalla puolen tunnin välein ja olettaa automaattisesti, että minua kiinnostaa koko ajan istua yksin niitä kyttäämässä.

Ihan aluksi tosi suuri kiitos kaikille, jotka vastasitte edelliseen merkintään, kiva tietää nyt vähän paremmin keitä täällä käy :3

Tein myös pikaisen onnittelukortin (joo, en oo ikinä ennen tainnu piirtää vauvaa, siksi se on vain käärö :—D):

Teen oikean päivityksen jos selviän hengissä tästä kouluviikosta.

Meni vain kaksi kuukautta, että raaskin ostaa kaksi tussia. Pahoittelen laatua, tein tätä aika tunnekuohuissa.

Matkustaminen kipeänä on muuten kuolemaa lähentelevä kokemus, mutta onneksi ei ollut sen pitempi matka.

Yritin oikeasti ottaa mallia Innistä kun piirsin tuota viimeistä ruutua, mutta ei onnistunut :’3 Inni on myös oikeasti todella solakka ja lyhytkarvainen husky, se näyttää liian pulskalta piirroksessani. Aloitin joskus kesällä esittelymerkinnän Innistä, pitänee tehdä se valmiiksi.

Ei sarjakuvaa tänään (tämän lauseen jälkeen varmaan 3/4 kävijöistä poistui sivulta), mutta minulla on yksi merkintä tekeillä, joten tässä hetkellisesti skannerittomana ajattelin vain postata täytteeksi kortteja, joita olen väkertänyt muutamien kuukausien aikana kavereille ja sukulaisille.

Nälkäpeli-kortti kaksoissiskolleni Marikalle 29.9, kun tämä (me) täytti 22 vuotta. Hirveässä kiireessä väänsin tämän parin koulutehtävän lomassa kuolleilla tusseilla ja sen se on vähän näköinen.

Entinen ammattikoulun luokkalaiseni Hanne tuli juhannukseksi Suomeen viettämään synttäreitään (hän asuu nykyään Saksassa), joten suuntasimme Kokkolaan juhlimaan ja tein Hannelle kortin. Senkin edeltävänä iltana kiireessä :–D En osaa tehdä mitään ajoissa.

Synttärikortti 76-vuotiaalle setäni vaimolle Maijalle toukokuussa, joka on aina ollut minulle kuin mummo. Hän tykkää kissastani Casperista yli kaiken, joten siksi Casper-kortti. Noita pieniä rusetteja ostin joskus kirjakaupasta ja olen niin tahtonut lätkiä niitä johonkin, joten tähän korttiin sain sellaisen vihdoinkin ängettyä :D

Ah voih, Ennin ja Karen tuparikorttia elokuussa tehdessä huomasin vesivärejeni ja puuvärejeni olevan Oulussa, kun itse olin vielä Torniossa. Hädässä sitten tuhersin tätä siskontyttöni jämäväreillä, joita onnistuin haalimaan ympäri kämppää kuutisen kappaletta. Olisi ollut fiksumpaa jättää tämä vaikka värittämättä, mutta enpä ajatellut ihan loppuun asti :’D Ei-torniolaisille selityksenä, että Aarnintietä pidetään pahamaineisena seutuna, josta hörähdellään kuluneita ”ai muutit Aarnintielle, saitko luotiliivit kaupan päälle?”-sutkautuksia. Ei se oikeasti ole niin paha paikka, kaksi siskoani on mm. asunut siellä.

BBC Sherlock-kortti synttäreitään 4.10. juhlineelle Ainolle, joskin tyylikkäästi useamman päivän myöhässä. Teksti on lainausta sarjan ensimmäisestä jaksosta ja tahdoin piirtää kuvan nikotiinilaastarikohtauksesta, sillä a) se on hauska kohtaus ja b) Aino taistelee tupakoinnin lopettamisen ja polttamisen välimaastossa, joten ajattelin, että tämä kortti voisi joko kannustaa pysymään savuttomana tai vaihtoehtoisesti syyllistää ”älä polta, sillä Sherlockaan ei tee niin” -asenteella.

Alkuvuodesta tehty Pokemonkortti siskontytölleni Cessulle, joka täytti 13 vuotta. Tiedän, että vesipoksu häviää sähkölle samantien, mutta pointtina olikin käyttää Cessun lempipokemonia Raichua ja omaa lemppariani Vaporeonia, joten jätin tuollaiset olennaiset kohdat huomioimatta. Käytin tässä myös vähän enemmän klisee animetyyliä ihan vain huvikseni.

Muutamasta kortista minulla ei ole kuvaa, sillä onnistuin tuhoamaan toukokuun lopussa tehtyjen valmistujaiskorttien tiedostot. Ne olivat alkuperäisellä skannaustiedostonimellä Teemun koneella, sitten skannasin jotain muuta vaihtamatta niiden nimeä ja uudet skannit korvasivat vanhat tiedostot :c No can do.

Ensimmäinen vaihtoehto on tosin usein seurausta toisesta vaihtoehdosta.

En ole vieläkään saanut hankittua uusia tusseja ja sen sijaan, että tekisin yhtä tärkeää esseetä, katsoin paremmaksi ikuistaa tämän pari kuukautta venyneen jutun:

Marika sanoi eilen puhelimessa, että annan siitä kuulemma blogissani tosi retardin kuvan. Tämä merkintä tukekoon sitä väitettä.